Rahoitusta voi hakea useammasta eri lähteestä. Perusperiaatteena kannattaa ajatella, että organisaation tulisi itse pystyä maksamaan taidetoiminnan/osallistavan taiteen peruskustannukset. On se sitten joku, joka koordinoi toimintaa tai sisältöä tai tietty budjetti olemassaoleviin kustannuksiin. Kun lähdetään hakemaan rahoitusta HANKKEELLE TAI PROJEKTILLE, on se aina irrallista, erikseen hallinnoitavaa rahaa. Kukaan ei pyöritä hanketta tai projektia tyhjästä, vaikka usein ajatellaan että taiteen ammattilainen pyörittää sekä hankkeen että sisällöt samalla kertaa. Näin voi ollakin, jos rahoitus on laskettu sen mukaisesti.

Neuvon mielelläni, miten rahoituksen saa muotoiltua sisään perusrahoitukseen budjettimomentille. Se voi viedä aikaa, vuosia. On olemassa erillisiä rahoituksia taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutusten implementoimiseksi soteen. Niitä jakaa esimerkiksi Suomen Kulttuurirahasto (lokakuu ja tammikuu) ja Taiteen edistämiskeskus (lokakuun haku). Vielä isompia rahoituksia myöntää EU:n eri rahastot ja esimerkiksi STEA. Tarvitset suunnitteluaikaa paljon ennen hakemusajan päättymistä sekä vahvat yhteistyökumppanit jo etukäteen. Taiteilija yksin voi hakea apurahaa taidetoimintaan, mutta silloin taiteilija vastaa ja määrää sisällöstä. Jos haluat pitkäkestoista toimintaa, kannattaa aloittaa siitä, että aluksi haetaan rahoitusta pilotointiin tai valmisteluun ja sen jälkeen tavoitellaan pysyvää toimintamallia. 

Teen tilauksesta asiakkailleni myös hankekirjoitustyötä!

Erittäin hyvä kysymys, jonka olen kuullut useamman kerran. Et oikeastaan suorilta mistään -vielä. Tietysti tähän voisin sanoa, että kannattaa kysyä minulta, koska verkostot on laajat. Vielä ei ole olemassa verkkopankkia, jossa olisi kaikki kulttuurihyvinvoinnin osaajat samassa kasassa. Siitä on haaveiltu pitkään ja sellaista on eri puolilla Suomea kehitelty ja valmistunutkin eri tarkoituksiin. 

Riippuu myös paljon siitä, millaista taidetta haluat? Haluatko tauluja seinälle, taiteen osaksi palvelumuotoilua, osallistavaa toimintaa yksikköösi vai työhyvinvointia? Usein taide nähdään välineellisesti vain osaksi pienempää viihdykettä, mutta tosiasiassa taide voi sitoa kuin liima läpi eri organisaatiomallien ja toimintatapojen. Taide voi olla osana tiedotusta ja viestintää, PR:ä ja brändin rakentamista, viihtyisyyttä, hyvinvointia, muutosajattelua tai kilpailuetu yrityksissä. Menisitkö ostamaan palveluita paikkaan, jossa on viihtyisää ja huomioitu esimerkiksi asiakkaan kulttuuriset oikeudet vai sellaiseen paikkaan, jossa sinua odottaa ankeat seinät, hissimusiikkia käytävällä ja ainoa ajanviettotapa on kahviautomaatti nurkassa?

Tätä on tutkittu, ja paljon. Parhaiten löydät kootusti tietoa Taikusydämen sivuilta. 

Myös WHO on julkaissut laajan raportin hyvinvointivaikutuksista vuonna 2019.

What is the evidence on the role of the arts in improving health and well-being? A scoping review

Lyhyesti jos pitäisi sanoa, niin taidetta ja kulttuuria terveyden näkökulmasta voisi verrata luontoon tai henkisyyteen. Okei, ehkä huono vertaus. Mutta niin, että et välttämättä osaa sanoa, miksi voit paremmin metsässä kävelyn jälkeen, mutta kuitenkin tunnet verenpaineen tasaantuneen ja olet levollinen. Samanlaisia ilmiöitä on todettu taiteella olevan. Taiteen kentällä on yritetty todistella sen tärkeyttä kautta aikojen ja aina löytyy niitä, jotka pitävät taidetta ja kulttuuria menoeränä. Olkoon niin. Mutta jos itse uskot siihen, että hyvä musa aiheuttaa jotain aivoissasi, tai tanssitunnin jälkeen uhkut positiivisuutta, niin ehkä olisi syytä miettiä, mikä taidepuhe tai kulttuuritoiminta voisi vedota esimerkiksi omassa organisaatiossasi. 

Olen ehkä paras esimerkki kertomaan taiteen hyödyistä, koska elän taiteesta. Mutta sanon aina, että ei kannata ajatella liian monimutkaisesti. Taide ei ole korkeakulttuuria tai yläluokkaista. Olen itse työläisperheen kasvatti ja harrastanut pikkukylällä kaikkea mahdollista kuntojumpasta pianotunteihin. Syy miksi voimme yhä huonommin, johtuu mielestäni siitä, että olemme menetttäneet yhteyden toisiin ihmisiin, luontoon ja sisäiseen kauneuteemme (taide esim auttaa näissä asioissa). 

Jos olet joskus nähnyt elokuvan, joka on jäänyt päiviksi mieleen, kuunnellut biisin, joka on pakko toistaa yhä uudelleen, lukenut kirjan joka on imaissut sinut heti toisiin maailmoihin tai nähnyt kuvan, joka on pysäyttänyt sinut ajattelemaan syvällisesti, niin tiedät mistä puhun. 

Lääketiede on tutkinut taiteen vaikutuksia. Gerontologia on tutkinut, sosiologia, kasvatustiede, psykologia, ja niin edelleen. Tuloksia on, mutta miten tehdä ne näkyväksi? Se onkin haaste, johon on vaikea vastata. 

"Taide on sosiaalista lääkettä, ihmiset kukoistavat ja pääsevät loistoonsa taiteen kautta"

Teen aina tarjouksen, josta on vaikea kieltäytyä. En voi kuitenkaan lähteä hakemaan rahoitusta sillä periaatteella, että maksetaan jos saadaan rahaa. Ainoastaan pidemmissä yhteistyökuvioissa toimimme joskus ehkä näin. Myös hankekirjoitustyö on työtä, joka vaatii useamman vuoden kokemusta sekä asiantuntemusta eri rahoitusmalleista ja sisällöistä. Tiedän myös heti, kannattaako johonkin ideaan hakea rahoitusta ja mistä kanavista. Sekin vaatii vuosien näppituntumaa. Kunnioitan kaikkia verkostojani ja ihmisiä, joiden kanssa työskentelen. Uskon, että kaikelle voi saada rahoitusta joko lyhyellä aikavälillä tai pitkässä juoksussa. Pitkä juoksu on minulle erittäin tuttua. 

Teen töitä myös kuukausipalkalla pyydettäessä, eli minut voi palkata myös pidemmäksi aikaa johonkin projektiin. Yleensä kuitenkin laskutan työstäni ja hoidan itse lakisääteiset kulut, kuten työnantajamaksut, verot ja vakuutukset. 

Voin, jos minulla on hanke ja rahoitus. Minulla on myös laaja taiteilijaverkosto omasta takaa. Mielelläni kasvatan verkostojani, jos sinulla on kokemusta kulttuurihyvinvoinnista jo ennestään. 

Uskomatonta kyllä, myös taiteen ammattilaiset haluavat työstänsä palkkaa. Sen kummemmin sortumatta sarkasmiin, niin Suomessa taiteen julkinen rahoitus on hyvin pieni. Siitäkin puolet valuu ns. isoille harteille, kansallisille ja alueellisille taidelaitoksille ja esimerkiksi kirjastoille. Yksittäiset taiteilijat elävät vuorotellen ansiotulojen, työttömyyskorvausten ja toimeentulotuen välimaastossa. Ei ole olemassa mitään taiteen rahoituspankkia, josta voi tilata taiteilijoita töihin, vaan aina kaikki pitää suunnitella etukäteen, rahoitusta myöten. Myös päivärahat ja matkakulut kuuluvat taiteilijan palkkioon samalla tavalla kuin kenelle tahansa. Yleinen harhaluulo on, että taiteilijat elävät apurahoilla. Joskus kyllä, mutta sekin kestää yleensä hyvin lyhyen aikaa ja se on sidottu esimerkiksi johonkin tiettyyn toimintaan (kirjan kirjoittaminen, sävellystyö jne).  

Tietenkin ensimmäiseksi huomioidaan henkilöstökulut, joka koostuu hallinnon ja palkattavan henkilöstö kuluista projektin aikana. Esimerkiksi TES mukainen palkka taiteilijalle ja jos tarvitaan tuottajaa (kröhöm!) myös hänen palkkionsa on huomioitava. Lisäksi huomioidaan henkilöstökulut jos on tarpeen palkata muuta henkilökuntaa projektiin. 

Henkilöstökulujen lisäksi lasketaan ostopalvelut, kuten tarvikeostot, ulkopuolelta ostettavat palvelut (valokuvaus, graafinen suunnittelu, painatus jne) ja hallintokulut (puhelin, netti, työhuone jne). Lisäksi lasketaan matkakulut joko osaksi henkilöstökuluja tai omaksi kohdakseen. Jos taideplavleun tuottaja on laskuttava organisaatio, voit pyytää tarjouksen suoraan, jolloin laskelmaan tulisi huomioida kaikki kulut alveineen ja sivukuluineen. Jos taas itse pyöritätte toimintaa, on huomioitava omakin työpanos (ainakin ajallisesti) sekä kaikki mikä henkilön palkkaamiseen voi tuoda kuluja. Esimerkiksi omissa hankkeissani olen aina halunnut panostaa taiteilijan työnohjaukseen, ja olen ostanut palvelun ulkopuolelta.