Pelko on suurin muutoksen jarru

Pelko on suurin muutoksen jarru. Mitä jos epäonnistun? Mitä jos en osaakaan? Mitä jos joku on minua parempi?

Kuule, mulla on sulle uutisia: varmasti epäonnistut ainakin jossain (minä ainakin - ja oppinut paremmaksi & vahvemmaksi), et osaa varmasti kaikkea ja varmasti löytyy sinua parempia tai taitavampia tyyppejä asiassa kuin asiassa. Varmasti joku arvostelee, kommentoi tai mitätöi tekemisiäsi, mutta silloin muista nämä Jalmari-papan sanat: ne tekee, jotka osaa, ja jotka eivät osaa, arvostelee!

Tämä lause auttaa itseäni aina sen viimeisen loppurutistuksen ja ajatustyön siirtämisestä käytäntöön, jos alan liikaa miettimään pahoitanko jonkun mielen tai osaanko sittenkään tehdä sitä, mitä pitäisi tehdä? Ajattelen, että osaan, kun vaan lähden tekemään. Oli kyseessä sitten kulttuurin ja taidesisältöjen tuominen uusiin soteympäristöihin, tai asian ehdottaminen hyvinvointialueille, päättäjille tai rahoittajille. Mitään ei tapahdu ja mikään ei muutu, jos ei kokeile. 

Näillä ajatuksilla on syntynyt muun muassa:

 🌿 Oma yritys (pohdinta aika: liian monta vuotta, rekisteröinti n. 15 min)

🌿 Osallistavan taiteen suunnitelma (jahkailua ja tyhjää paperia 6 kk, kirjoitustyö 3 kk) Omat nettisivut (jahkailua vuosia, tekoaika 2 viikkoa)

🌿 Yhteisölähtöisen taiteilijaresidenssin opas (pohdinta-aika pari vuotta, kirjoitusaika vajaa vuosi)

🌿 Oma valokuvanäyttely (pohdinta-aika n. 40 vuotta, toteutus 2 kk)

🌿 Ja viimeisimpänä oma podcast (pohdinta-aika 2 vuotta, ekan jakson toteutusaika puoli tuntia)

Kuten kuviosta huomaa, aikamoinen jahkailija olen itsekin, mutta aina päätynyt toimintaan ennemmin tai myöhemmin. Kysyn vaan, mikä on se oma juttusi, mitä kohti haluaisit mennä ja mitkä asiat estävät sinua toteuttamasta sitä? 

Yleisimmät esteet ovat pelkojen lisäksi: jatkuva kiire ja stressi (en ehdi, en pysty, ahdistaa ja jopa suututtaa) negatiiviset ihmiset (joo, ihan hyvä idea mutta… ei tule meillä onnistumaan jne)murheet, huolet ja huolehtiminen (mitä jos? entä sitten kun? miten pärjään?) oma ego, jääräpäisyys ja sisäinen vastarinta (minä en kyllä tuohon lähde, ei koske minua jne)

Entä jos unelman toteuttamisessa olisikin kolikon vastapuoli, jossa toiminnan seurauksena syntyisikin: auttamista ja parempaa palvelua muille ihmisille oman jaksamisen paraneminen mielekkään tekemisen myötä tyytyväisemmät asiakkaat ja läheiset positiivista ajattelua, hyvää tekevä voima stressittömämpi elämä, työyhteisö tai oma olo

Joten kysyn vielä kerran, mikä on se ensimmäinen konkreettinen käytännön toimenpide, jolla haluamasi/toivomasi/unelmoivasi asia lähtisi vähän eteenpäin? >> Koska jos et pyydä mitään, et myöskään saa mitään toivomaasi

Terkuin,

Pauliina/Luova Lapio