top of page
Etsi
  • Writer's picturePauliina Lapio

Valo meissä - näyttely jatkaa Jyväskylään

Päivitetty: 26. tammik. 2022

Minulla oli pitkään haave. Ja se haave oli oman valokuvanäyttelyn järjestäminen. Unelmoin ja mietin noin kaksikymmentä vuotta. Mutta en uskaltanut. Opiskelin jopa valokuvaajan ammattitutkintoa mutta en suorittanut lopputyötä, koska ajattelin etten osaa tehdä sitä. Kuvitella! Vetosin työkiireisiin, ja niitä minulla totisesti olikin. Olihan minulle pitkään uskoteltu että oikea työ on jotain muuta kuin taiteen tekemistä.


Ystävät vihjailivat pitkään, että jotain tarttis ja kannattais tehdä. Sitten elämän varrella sattui niin paljon kaikkea, että kuvaamisesta tuli suorastaan työkalu musiikin ja kirjoittamisen ohella. Löysin takaisin kuvaamisen pariin ja kuljin kamera kädessä luonnossa kerran viikossa. Ja matkoilla ja tapahtumissa. Kuvamateriaalia on paljon tuleviinkin näyttelyihin, mutta oli iso henkinen muutos saada aikaan edes se ensimmäinen.




Mikä auttoi oman näyttelyn järjestämisessä?


  1. Ystävä joka varasi kalenterista ajan vuoden päähän. Näin mieli sai aikaa sopeutua ajatukseen

  2. Työnohjaaja/psykoterapeutti, joka kehotti tuomaan esille henkilökohtaisessa paranemisprosessissa tulleet ajatukset, teokset ja mielenmaisemat, jotta muutkin samassa tilanteessa olevat voisivat saada vertaistukea. Ajatus oli valmis menemään käytäntöön.

  3. Tutut, ystävät ja kollegat, jotka jaksoivat kertoa kuinka kauniita kuvani ovat

  4. Positiivinen kateus. Tuttujen taiteilijoiden hienot näyttelyt, jotka saivat ajattelemaan, että minäkin pystyn!

  5. Taiken myöntämä apuraha. Päätin keväällä hakea apurahaa näyttelyn tuottamiseen ja päätin, että jos saan rahan niin näyttely tulee. Kun kesäkuussa 2021 apurahapäätös tuli, tajusin että nyt on pakko toimia.

  6. Kalevalainen jäsenkorjaaja/energiahoitaja/urheiluhieroja, joka paranteli kipeytynyttä selkääni heinäkuussa 2021 ja sanoi että jos et järjestä näyttelyä, hän ei enää hoida minua, fuck this shit! Eli mene eteenpäin hyvä nainen ja tee jotain itelles, oli sanoma.

Mä tein sen!


Ja matka jatkuu Jyväskylään vuonna 2022 tammi-helmikuussa, jonka jälkeen näyttely on varattavissa kiertämään. Kysy lisää!

Näyttelyn sanoma on pitkälti siinä, että olemme kaiki valoa, mutta se voi joskus olla piilossa ja peitossa, joskus usvan alla, joskus pimeydessä, joskus kannamme hartioillamme niin painavaa viittaa että sen paino laittaa meidät alas emmekä näe mitään valoa. Palautteen perusteella vertaisia on ja moni koki saavansa kuvista ja teksteistä paljon.


Näyttelyn koskettavin hetki oli se, kun poikaansa oikeustieteelliseen tunnistamaan menossa oleva pariskunta tuli ohimennen kahville asukastalolle ja kehotin heitä katsomaan näyttelyn.
Äiti tuli hetken kuluttua eteeni itkien ja pyyteli anteeksi että itkee, mutta että kuvani ja tekstini puhuttelivat häntä jollain sieluun ja sydämeen menevällä tavalla, jota hän ei osannut selitää. Kaikki kuvat ja tekstit olivat hänelle lohtua ja turvaa tuovia teoksia. Hän kiitti paljon ja sanoi että minä tiedän jotain siitä surusta, mitä hän käy läpi ja kokee parhaillaan. Ja tiedänhän minä. Ollaan ihmisiä toisillemme.

Toivottavasti pääset nauttimaan näyttelystä tai joskus perustamaan oman.


Valo meissä yksityisnäyttely Jyväskylän kortteliklubilla 4.2.-4.3.2022

Pauliina paikalla avajaisissa 4.2. klo 15-17


Art of Silence®️ -workshop la 5.2. klo 10-15 Kortteliklubilla Jyväskylässä. Tervetuloa kuuntelemaan omaa hiljaisuutta taiteen tekemisen äärelle.


48 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki
bottom of page